Katja Taimela

Sipilän hallitus on ottanut yhdeksi kärkihankkeekseen normien purkamisen. Tämä tulee näyttelemään suurta osaa liikennepolitiikassa. Tähän mennessä merkittävin saavutus tällä saralla on parkkikiekon ulkonäön määrittelystä luopuminen. Kevään aikana on valmistumassa nk. liikennekaariuudistuksen 1. vaihe, jossa on tarkoitus tarkastella henkilö- ja tavarankuljetuslainsäädäntöä uudelleen.

Lainsäädännön kehittäminen ja byrokratian purkaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Silti on todettava, että muutamat asian ympäriltä kuullut lausunnot herättävät huolta. Joukkoliikenteen kustannusten alentamiseksi on suunnitelmissa purkaa valvontaa ja lisätä markkinaehtoisuutta. Äärimmilleen ajateltuna tämä vie pohjan joukkoliikenteen kehittämiseltä julkisin voimin ja jättää kasvavan maksajan roolin ilman todellisia vaikutusmahdollisuuksia.

Raideliikenteen osalta pitäisi markkinat avata kilpailulle nopeutetulla aikataululla jo ensi vuonna. Harva rautatiealaa tunteva kuitenkaan uskoo vielä vuoden 2017 alusta kilpailua olevan. Tällöin valtion on kuitenkin ajateltu ajavan alas tukemaansa liikennettä. Silloin liikenne pysähtyy monella rataosuudella. Kiinnostavaa kuitenkin on miten liikenne- ja viestintäministeriö aikoo kilpailun toteuttaa. Pahimpina vaihtoehtoina näyttäytyvät vilkkaimpien välien kermankuorinta, joka entisestään karsisi raideliikennettä maassamme. Valtion monopolin vaihtuminen yksityiseen monopoliin joillakin raideosuuksilla ei kuulosta yhtään paremmalta. Raideliikenne esiintyy helposti luonnollisena monopolina, kuten sähkönsiirtokin. Toivottavasti otimme kaikki jotain Carunasta opiksemme.

Liikkuvan poliisin lakkauttamisesta lähtien on eduskunnassa ollut huoli liikennevalvonnan riittävyydestä. Sinällään poliisin uusi organisaatio ei liikennevalvontaa heikennä. Kysymys on siitä mihin osaaminen ja resurssit suunnataan. Varsinkin raskaan liikenteen valvonta vaatii erikoisosaamista ja poliisipartioita ympäri Suomen. Asiaa ei helpota yhtään, että tämän hallituskauden lopussa poliiseja on Suomessa näillä näkymin 800 vähemmän kuin tänä päivänä.
Rikesakon enimmäismäärää on kaavailtu tuplattavan 400 euroon sekä päiväsakon minimiä nostettavan puolella 9 euroon. Samalla on suunnitelmissa ylinopeuden sakkokynnyksen madaltaminen. Sakkorangaistuksia on hyvä aika ajoin tarkastella purevuuden kannalta. Ongelma on siinä, että hallitus ei usko korotusten vaikuttavan liikennekäyttäytymiseen, vaan laskee sakkotulojen kasvattavan valtion tuloja. Mieleen tulee auttamatta Robin Hoodin tarinoiden Nottinghamin sheriffi. Häntäkin kiinnosti verojen kantaminen aina enemmän kuninkaan kirstun pohjan näkyessä.

Lisäkustannuksensa autoilijoille tuo ensi vuoden alusta täysivoimaisesti nouseva ajoneuvovero eli käyttövero, jolla paikataan valtiontalouden kassan autoveron laskusta johtuvaa vajetta. Veroalen maksavatkin sitten kaikki autonomistajat tasakorotuksena auton arvosta riippumatta. Kuten Nottinghamin metsässä, autoveron prosentuaalisesta laskusta hyötyy tietenkin enemmän se, jolla on varaa ostaa kalliimpi auto.