Katja Taimela

Eduskunnan kevätkausi on alkanut pääosin maltillisesti, vaikka suuret paineet kuplivat pinnan alla. Turvapaikanhakijatilanne haastaa meidät vielä pitkään ja sote-uudistus testaa hallituksen koossapysymisen vielä toden teolla. Samalla seuraamme tarkasti mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Yhteiskuntasopimusneuvottelut vaativat monia kierroksia ennen kuin maan hallitus salli niille ilmapiirin, joka mahdollistaa ratkaisun syntymisen.

Poliittista asetelmaa on jo vuosia määrätietoisesti väännetty muotoon, jossa työttömät ja pienipalkkaiset ajetaan toisiaan vasten. Elinkeinoelämä ja yrittäjät ovat vahvasti sitä mieltä, että uutta kasvua ja uusia työpaikkoja ei saada aikaan ilman työehtojen merkittäviä heikennyksiä.

Tätä kirjoitettaessa sopu yhteiskuntasopimuksesta näyttäisi syntyvän. Tämä on pieni ihme, kun muistamme miten kaukana eri osapuolet ovat olleet toisistaan. Kaikenlaisia irtiottoja on nähty. On selvää, että talousahdinkoa on käytetty ideologisten tarkoitusperien ajamiseen. Työväestö ja erityisesti ammattiyhdistysliike on haluttu laittaa polvilleen. Saavutettu neuvottelutulos vahvistaa sen, että työntekijäpuoli kantaa talouden elvyttämisestä nyt suurimman vastuun. Yritysten ja elinkeinoelämän osallistumista yhteiseen ponnistukseen saadaan vieläkin odottaa.

Sopimuksen paras puoli on kieltämättä se, että se saatiin synnytettyä. Meillä ei ole varaa menettää sitä sopimisen kulttuuria joka vuosikymmenien aikana on rakennettu Suomeen. Vain sitä kautta pystytään palauttamaan ja vahvistamaan luottamusta. Meillä ei ole varaa jättää osaa porukasta kyydistä. Heikommassa asemassa olevista pitää huolehtia.

Samaan aikaan herännyt keskustelu perustulosta haastaa meidät pohtimaan onko meidän tulevaisuudessa luovuttava siitä peruslähtökohdasta, että ihmisen pitäisi voida elättää itsensä ja läheisensä työllä tai yrittämisellä. Pääministeri Juha Sipilä peräänkuuluttaa sellaista perustulomallia, joka kannustaisi työntekoon. Käytännössä tämä kääntyy helposti siihen, että perustulon taso on niin matala, että se tosiasiassa pakottaa työn tekemiseen.

En halua silti tyrmätä perustuloa sinänsä kokonaan. Mikäli löytyy käyttökelpoinen malli, joka leikkaa tukibyrokratiaa ja takaa säällisen toimeentulon olematta silti kohtuuttoman kallis yhteiskunnalle, sitä on helppo kannattaa. Toistaiseksi tällaisesta mallista ollaan edelleen kaukana. Siksi sosiaaliturvaan ja työllistymiseen liittyviä ongelmia on ratkottava muiden keinojen avulla.

Työ- ja elinkeinoministeriön hiljattain julkaisema työolobarometri kertoo kovaa kieltään tämän päivän työelämästä. Kiire ja epävarmuus rasittavat työntekijöitä. Vuonna 2015 palkansaajista liki joka kolmas teki töitä tiukkojen aikataulujen mukaan tai hyvin nopealla tahdilla hyvin usein ja miltei 40 prosenttia melko usein.

Näkemykset työllisyystilanteen ja oman työpaikan talouden muutoksista ovat olleet kielteisiä vuodesta 2010 lähtien. Vuonna 2015 noin joka kymmenes palkansaaja arvioi, että irtisanominen voisi osua omalle kohdalle seuraavan vuoden aikana ja 16 prosenttia piti lomautusta mahdollisena.

Meidän on kehitettävä työmarkkinoita. Tätä työtä tehtiin edellisellä vaalikaudella määrätietoisesti. Yksi merkittävä parannus oli 300 euron suojaosa, joka mahdollisti työttömälle pienten työkeikkojen tekemisen ilman, että se leikkaisi työttömyysturvaa. Panostimme myös vahvasti nuorisotakuuseen.

Nyt voidaan kysyä, miten yhteiskuntasopimuksessa näkyvät työntekijälle tärkeät asiat kuten joustavat työaikajärjestelyt, työtapojen kehittäminen ja parempi johtaminen? Miten etenee panostaminen koulutukseen ja työntekijöiden osaamiseen, innovaatioiden edistäminen ja teknologian täysimääräinen hyödyntäminen? Nämä kaikki ovat esimerkkejä keinoista, joilla työn tuottavuus tutkitusti paranee. Näiden kohdalla meille jäi vielä paljon tehtävää yhteiskuntasopimuksen jälkeenkin.

Nykyhallituksen toimet työmarkkinoiden ja työllisyyden parantamiseksi ovat antaneet odottaa itseään. Hallitus on laskenut yhteiskuntasopimuksen ja pakkolakien varaan. Niiden vaikutukset tulevat kuitenkin varsin pitkän viiveen jälkeen. SDP:n vaihtoehto perustuu sille, että Suomeen saataisiin lisää työtä tässä ja nyt. Puheenjohtaja Rinteen esittämässä mallissa jokaisella työttömällä on kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen oikeus käyttää

työttömyysturvaansa työllistymissetelinä. Hallitus on näyttänyt tälle ajatukselle varovaisesti vihreää valoa.

SDP vaalii työn ja työntekijöiden arvostusta. Samalla on kuitenkin tärkeää muistuttaa, että työ on ihmistä varten, ei päinvastoin. Taloudellinen menestys vaatii jokaisen panosta ja sen hedelmät kuuluvat jokaiselle.