Katja Taimela

Eduskunnalle annettiin viime viikolla kautta aikain ensimmäinen sisäisen turvallisuuden selonteko. Se on hyvä analyysi siitä, mitkä asiat vaikuttavat voimakkaimmin turvallisuuteemme. Kuvaa kokonaisturvallisuudesta tulevat vielä täydentämään ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko. Tämän päivän haasteille on tunnusomaista, että rajaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä ei ole enää helppoa määrittää. Monet Suomen uhkat tulevat meille ulkoapäin. Silti niihin vastataan paljolti sisäisen turvallisuuden toimijoiden – poliisin, pelastustoimen, tullin ja rajavartiolaitoksen toimesta.

Sisäisen turvallisuuden selontekokeskustelussa ylitse muiden nousivat poliisin resurssit. Poliisien määrä uhkaa laskea hallituksen kehyslinjausten mukaisesti jopa 6500 poliisin tasoon. Viime vaalikaudella perussuomalaiset halusivat kaataa hallituksen poliisivälikysymyksellä tilanteessa, jossa maassa oli 7500 poliisia. Nyt selonteon myötä on löytymässä yhteisesti hyväksytyksi poliisien määrän kipurajaksi 7000 poliisia.

Sekin on todella vähän. SDP tunnustaa taloustilanteen asettamat raamit, mutta emme silti olisi valmiit tinkimään tämänhetkisestä noin 7200 poliisin määrästä enää tippaakaan. Jo nyt etenkin harvaan asutuilla seuduilla on nähtävissä, että poliisin paikalle tuleminen kestää harmillisen kauan ja vähäisempiä rikoksia jätetään tutkimatta. Tämä syö luottamusta virkavaltaan, eikä sovi kansalaisten oikeustajuun. Selonteossakin huomautetaan, että suomalaisten kansainvälisesti verraten korkeaa luottamusta viranomaisiin ei ole varaa heikentää. Myös kansalaisten kokemalla turvallisuuden tunteella on suoria vaikutuksia turvallisuustilanteeseen.

Selonteossa peräänkuulutetaan poliittisilta päättäjiltä selkeää linjausta poliisin tehtävien tärkeysjärjestyksestä. Viranomaisten on ymmärrettävästi sopeutettava toimintansa resursseihin. Päätös siitä, mitä tehtäviä jätetään hoitamatta, kuuluu sille, joka vastaa resursseista, eli poliitikoille. On sanomattakin selvää, että tällaisten linjausten tekeminen on haastavaa. Puhutaan yhteiskunnan perusrakenteiden radikaalista muuttamisesta. Joutumista tämäntyyppisten linjanvetojen tekemiseen tulisi välttää. Vaihtoehtona on taata poliisille riittävät resurssit. Kyse ei ole miljardeista, eikä sadoista miljoonista, vaan kyse on muutamasta kymmenestä miljoonasta eurosta. Siihen on oltava varaa.

Leikkaukset turvallisuusviranomaisten resursseihin ovat tavallistakin hankalampia nykytilanteessa kahdella tavalla. Ensinnäkin turvallisuustilanne on haastavampi tänään kuin milloinkaan. Viranomaisten tehtäväkenttä laajenee ja monimutkaistuu koko ajan. Lisäksi huono työllisyystilanne ja hallituksen säästöt peruspalveluihin ja etuuksiin synnyttävät köyhyyttä, syrjäytymistä ja osattomuutta. Suurimmat turvallisuushaasteemme ponnistavat juuri näistä ilmiöistä.

Näin ollen turvallisuustilanteen kannalta on tärkeää taata viranomaisille riittävät resurssit. Samaan aikaan toimintatapoja, viranomaisyhteistyötä ja teknologian käyttöä kehittämällä toimintaa voidaan entisestään tehostaa ja parantaa. Samaan aikaan yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että kattavat peruspalvelut ja riittävä sosiaaliturvan taso turvataan. Ennen kaikkea on tärkeää vaikuttaa siihen, että talouskasvu saadaan alulle niin, että työllisyys saadaan kasvuun.