Katja Taimela

Hallitus uskoo työllisyyspolitiikassa koviin keinoihin. Kokonaisuudessa on vahva työttömiä syyllistävä sävy. Työttömille tarjotaan lisää velvoitteita ja heitä kytätään jatkossa entistä tarkemmin. Samalla työllisyyspolitiikan määrärahoja on leikattu roimasti. Työttömyysturvan omavastuuta on lisätty ja kestoa lyhennetty. Järjestöjen mahdollisuuksia työllistää erityisesti kaikkein vaikeimmin työllistettäviä on ajettu alas. Työttömien mahdollisuuksia omaehtoiseen koulutukseen on heikennetty. Sipilän hallitus on pahan kerran hukassa työllisyyspolitiikassaan.

Hallituksen aikeissa on asettaa työllisyysetuuksien saamiselle ehdoksi, että työtön hakee keskimäärin yhtä työpaikkaa viikossa. Tähän liittyisi viikoittainen raportointivelvollisuus ja laiminlyönnit johtaisivat pahimmillaan 60 päivän karenssiin. On aivan selvää, että työllisyystilannetta ei ole mahdollista korjata lisäämällä kategorisesti työhakemusten tehtailua. Pakottamalla ihmiset työhakemusten rustailuun saadaan aikaan massamäärin työhakemuksia, mutta ei yhden ainutta uutta työpaikkaa. Oma kysymyksensä on, kuka käy läpi yli 17 miljoonaa työhakemusta vuodessa. Byrokratiatalkoot leviävät kuin Jokisen eväät.

Ihmiset työllistyvät silloin parhaiten, kun heillä itsellään on vahva halu siihen ja yhteiskunta tukee kouluttautumista ja työllistymistä. Siksi on erikoista, että kouluttautumista hankaloitetaan mm. leikkaamalla koulutustukea ja työvoimapoliittista koulutusta. Koulutusresurssien vähentyessä ja vähäisenkin työllistämisen painottuessa nuoriin, vaikutukset aikuisten kouluttautumismahdollisuuksiin ovat musertavia. Oma haasteensa on koulutustarjonnan jakautuminen alueellisesti. Esimerkiksi tällä hetkellä Varsinais-Suomessa tarvitaan räätälöityä koulutusta tukemaan positiivista rakennemuutosta. 

Työtön voi opiskella työttömyysturvalla, jos hän täyttää työvoimapoliittiset kriteerit. Kriteerien tulkinta on kirjavaa TE-toimistosta toiseen. Työttömien omaehtoiseen opiskeluun liittyvä tarveharkinta tulisi poistaa kokonaan. Se olisi järkevää norminpurkua. Erityisesti vailla toisen asteen koulutusta olevien työttömien mahdollisuuksia opiskella pitää parantaa. Lisäksi työtä, koulutusta tai harjoittelupaikkaa vailla olevien alle 30-vuotiaiden nuorten opiskelumahdollisuuksia on vahvistettava.

Vaikeimmin työllistettävien kohdalla järjestöt ovat tehneet ansiokasta työtä. Etenkin niiden kohdalla, jotka eivät pysty suoraan työllistymään avoimille työmarkkinoille, järjestöjen työllistäminen on ollut valtavan tärkeää. Hallitus on leikannut työllisyysresursseja kovalla kädellä. Leikkaukset ovat kohdistuneet musertavalla tavalla järjestösektorille pakottaen toimintojen alas ajamiseen ja jopa joidenkin toimipisteiden lakkauttamiseen. Hallituksen olisi vihdoinkin tunnustettava järjestöjen merkitys työllistämisessä ja annettava sen näkyä resursoinnissa.

Vaihtoehtoja hallituksen politiikalle on olemassa. Tärkeintä on satsata kasvuun. Sen myötä olisi mahdollista lisätä työpaikkojen määrää. Hiljalleen orastava talouskasvu ei ole hallituksen toimenpiteiden ansiota, vaan se on tapahtunut hallituksen toimettomuudesta huolimatta. Käänne on tapahtumassa, mutta kasvua pitäisi nyt tukea määrätietoisilla toimilla.

SDP on jo pitkään esittänyt omaa malliaan, jossa työttömyysturvaa voisi käyttää laajemmin myös työllistämiseen. Näin voisimme parantaa monien ihmisten mahdollisuuksia löytää työpaikka tai mielekästä tekemistä esimerkiksi järjestöistä tai työpajoista. Olennaista on osoittaa työllistämiseen tarvittavat resurssit. Tämän jälkeen tulisi lähteä uudistamaan työttömyysturvajärjestelmää vastamaan paremmin nykyajan työelämän tarpeita. Lähtökohtana tulisi olla, että järjestelmä tukisi joustavasti työttömien työllistymistä ja kannustaisi osaamisen parantamiseen.