Katja Taimela

Kerta toisensa jälkeen olen herännyt ihmettelemään vuosittain näihin samoihin aikoihin samaa asiaa. Miten voi olla, että satavuotiaassa hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi on asunnottomuutta vielä vuonna 2017? Ongelmaan on tartuttu ja tilastojen valossa eteenpäin menty. Olemme määritelleet toimenpiteet, joilla asunnottomuuteen kyetään puuttumaan ja niiden toimeenpano on edennyt. Silti kehitys on tuskallisen hidasta.

Suomeen tarvitaan edullisten vuokra-asuntojen tuotantoa. Syrjäytymiseen puuttumisen keinoja pitää kehittää. Sosiaalipalvelujen resursointi on hoidettava riittävälle tasolle ja ongelmien ennaltaehkäisyyn panostettava. Täytyy muistaa, että jokaisella ihmisellä on omanlaisensa tarina. Siksi jokainen pitää kohdata yksilönä, ihmisenä. Se vaatii paitsi inhimillisyyttä, myös moniammatillista osaamista, ja ennen kaikkia osaajia. Nyt kun talouden vaikeimmat vuodet alkavat olla voitettu, meidän pitää tarkastella sosiaalipuolen resursseja ja tehtyjä leikkauksia. Kasvun hedelmät kuuluvat kaikille.

Asunnottomuuden kannalta keskeinen lähitulevaisuuden kysymys liittyy sote-uudistukseen. On esitetty perusteltuja huolia siitä, mitä sosiaalipalveluille tapahtuu, kun ne siirretään maakunnille. Monet asiantuntijatahot pelkäävät sote-uudistuksen johtavan terveyserojen kasvuun ja palveluiden heikentymiseen heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien kohdalla. Maan hallituksen tuloeroja lisäävä politiikka uhkaa kasvattaa tätä joukkoa entisestään.

Vaikuttaa siltä, että sosiaalipalveluille ei uudistuksen valmistelussa anneta hirveästi painoarvoa. Koko maakuntauudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen näyttää jäävän hallintohimmelien rakentamisen ja markkinoiden luomisen alle.

Sote-kokonaisuus etenee puolestaan vahvasti terveyspalvelut edellä. Tämä on valitettavaa, koska uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut parempi palvelujen integraatio nimenomaan palveluja paljon käyttävien ihmisten näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä, että ihmiselle räätälöitäisiin hänen tarvitsemansa palvelut yhtenäisenä kokonaisuutena, palveluketjut toimisivat ja palvelujen jatkuvuus turvattaisiin.

Tänään vietetään jälleen asunnottomien yötä. Tapahtumasta on muodostunut tärkeä muistuttaja siitä, millaisessa todellisuudessa moni ihminen elää. Asunnottomien yössä ei ole kyse säälistä tai voivottelusta, vaan nimenomaan välittämisestä. Ei ole oikein sulkea osa ihmisistä hyvinvoinnin ulkopuolelle. Arvokas elämä kuuluu kaikille.