Katja Taimela

SDP:n varapuheenjohtaja ja liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin (sd.) ennakkoluuloton avaus kuuden tunnin työpäivästä SDP:n 120-vuotisjuhlassa on herättänyt paljon keskustelua. Marinin esitys tulee aikaan, jolloin jo vuosia on puhuttu työajan pidentämisestä. Sipilän hallitus näperteli tehottomiksi todetuilla kuuden minuutin kiky-työajanpidennyksillä ja rankaisi työttömiä aktiivimallilla. On perusteltua edellyttää, että työn tuottavuuden paranemisen hedelmistä nauttivat niin työntekijät kuin yrityksetkin. Työajan lyhentäminen on tähän yksi keino työntekijöiden kohdalla.

1990-luvulla tehtyjen työajan lyhentämiskokeilujen tulos oli selkeä: työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin paransi tehokkuutta merkittävästi. Viimeisen sadan vuoden aikana teollisen työntekijän säännöllinen vuosityöaika on miltei puolittunut 3000 tunnin tasosta 1739 tuntiin vuonna 2017. Tämä kehitys on perua monista työntekijöiden asemaa parantaneista poliittisista uudistuksista. Seurauksena ihmisten hyvinvointi ja työn tuottavuus ovat kasvaneet tavalla, jota ei olisi voinut tuolloin kuvitellakaan. Hyötyjinä ovat olleet niin ihmiset kuin yrityksetkin. Sata vuotta sitten kahdeksan tunnin työpäivä oli utopistiseksi arvosteltu avaus.

Oikeastaan ainut ryhmä, jonka olisin Marinin avauksesta ymmärtänyt huolestuvan, ovat pk-yrittäjät. Heidän sijastansa kärjistävää vastakkainasettelua ovat lietsoneet nettitrollit ja iltapäivälehtien kolumnistit. Ympäripyöreää päivää tekevien pienten ja keskisuurten yritysten vetäjien korvissa ajatukset työntekijöiden työpäivän lyhentämisestä voivat ymmärrettävästi kuulostaa rajuilta. On selvää, että kustannusta työajan lyhentämisestä ei tule sälyttää yrityksille, vaan kustannus tulee kattaa työn tuottavuuden kasvusta, digitalisaation paljon nykyistä paremmasta hyödyntämisestä, paremmasta johtamisesta ja työn tasaisemmasta jakamisesta, eli työllisyysasteen nostamisesta. 

Yrittäjien ja erityisesti pienyrittäjien tilannetta on lähdettävä määrätietoisesti parantamaan nopeilla toimenpiteillä. Hallitusohjelmassa on tähän vahva pohja. Erityiset painopisteet tulee olla pienyrittäjien hallinnollisen taakan keventämisessä, työllistämisen edesauttamisessa ja kasvun esteiden purkamisessa sekä yrittäjien sosiaali- ja eläketurvan parantamisessa.

Pääministeri Rinteen (sd.) johtaman hallituksen politiikkaa määrittää hyvin pitkälle kunnianhimoinen tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta. Entistäkin hankalammaksi tilanne tulee, kun maailmantalouden suhdanteista ei näytä olevan samanlaista vetoapua kuin, mistä edellinen hallitus nautti. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää parempia työllisyyspalveluja, osatyökykyisten ja vaikeasti työllistettävien tukemista työelämään sekä osaamiseen panostamista. 

Suomalaista keskusteluilmapiiriä ovat hallinneet viime vuodet oikeistolaiset leikkaajat ja kurjistajat. Tällä on omat vaikutukset myös päivänpolitiikkaan, mikä nähtiin Sipilän hallituksen toimissa. Tätä taustaa vasten on erittäin hienoa, että keskustelunavauksia tulee nyt myös toiseen suuntaan. Poliittisten puolueiden tehtävä ei ole pelkästään muutoksiin reagoiminen, vaan myös yhteiskunnan kehittämissuuntien linjaaminen. Tämä ei tapahdu ilman rohkeita avauksia.