Katja Taimela

Laitoshoito on viimesijainen hoitomuoto

Hallituksen rakennepaketista on noussut julkisuuteen yksi keskustelunaihe yli muiden: vanhusten hoivapalvelut. Se onkin erinomaisen tärkeä aihe, jolle tämä hallitus on laittanut jo paljon painoarvoa säätämällä ensimmäisen vanhuspalvelulain.

Hallituksen tavoite vähentää laitoshoidon menoja on aiheuttanut osin tarkoitushakuista ja voittopuolisesti perusteetonta kritiikkiä. Nykyinen laitoshoitoa painottava malli on taloudellisesti kaikkein kallein, mutta mikä tärkeintä laitosasuminen on elämänlaadun kannalta huonoin vaihtoehto.

 

On tärkeää, että ne ikäihmiset, jotka aidosti pystyvät asumaan kotona, saavat tehdä niin mahdollisimman pitkään. Toisaalta niiden, jotka tarvitsevat laitoshoitoa, on sitä saatava. Kaikille tältä väliltäkin on taattava omaa arkea tukeva asuinpaikka riittävine tukipalveluineen.

On siis selvää että myös laitoshoitoa tarvitaan yhä, mutta sen tulee olla viimeinen vaihtoehto. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, miten vanhuksen toimintakyky romahtaa nopeasti laitoksessa. Vastaavasti toimintakyvyn palauttaminen on pitkä ja vaikea prosessi. Monella se ei palaa lainkaan.

Jokainen haluaa elää elämänsä onnellisena ja vanheta arvokkaasti. Jokainen toivoo, että oma läheinen saa nauttia parhaasta mahdollisesta turvallisuudesta ja hoivasta. Jotta voimme jatkossakin tarjota läheisillemme laadukasta hoivaa ja apua, on meidän tehtävä muutoksia tapaan, jolla palveluita tarjoamme. Toisin sanoen, on muutettava rakenteita.

Mikäli jatkaisimme entiseen malliin, kasvaisivat kuntien kustannukset vuoteen 2017 mennessä yli puolella miljardilla eurolla. Perjantaina synnytetty rakennepoliittinen uudistus tehtiin siksi, että rajalliset resurssit saataisiin suunnattua mahdollisimman hyvin. Tämä puolestaan takaa palvelun laadun ja kattavuuden jatkossakin.

Kotihoitoa, omaishoidon tukea ja tehostettua palveluasumista tukemalla voidaan taata useammalle suomalaiselle mahdollisuus asua mahdollisimman pitkään kotona. Siitä tässä uudistuksessa on kyse. Samalla kun perinteinen laitoshoito vähenee, tilalle tulee uudenlaisia tapoja asua. Tällaisia ovat esimerkiksi tehostetun palveluasumisen ryhmäkodit. Kuntoutus monissa muodoissaan nousee aivan ratkaisevaan asemaan. Ilman sitä ja sen riittävää resursointia, ei kokonaisuus voi toimia.

Rakennepaketin linjauksissa on kysymys iäkkään ihmisen oikeudesta kotiin, kodikkaaseen asuin- ja hoitoympäristöön sekä osallisuuteen silloinkin, kun hänen toimintakykynsä ja terveydentilansa edellyttää hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Tärkeintä on suunnata tukipalvelut niin, että ne tukevat vanhuksen arjen turvallisuutta ja päivittäisien rutiinien tekemistä.