Katja Taimela

Hallitus leikkaa eläkkeensaajien asumistukea, korottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja yli 20 prosentilla, leikkaa lääkekorvauksia ja matkakorvauksia. Näillä leikkauksilla alennetaan eläkkeensaajien ostovoimaa. Samaan aikaan alennetaan palkansaajien verotusta, mikä on hyvä asia. Poikkeuksellista on sen sijaan se, että vastaavia kevennyksiä ei tehdä eläkkeensaajien verotukseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana eläkkeensaajien ja palkansaajien verotuksen eroja on kyetty merkittävästi supistamaan. Nyt tästä verotuksen tasapuolisuudesta luovutaan.

Viime vaalikaudella saatiin säädettyä vanhuspalvelulaki, joka paransi ikäihmisten arkea monella tavalla. Vanhuspalvelulailla ohjataan ikäihmisten yksilölliseen kohteluun niin hoidossa ja hoivassa kuin muissakin kysymyksissä. Lain myötä ikääntyneiden osallisuus ja omat mielipiteet nostettiin keskeiseen rooliin heitä koskevassa päätöksenteossa ja palveluissa.

Lailla ei valitettavasti saatu kaikkia asioita korjattua heti. Siksi työtä mm. kotiin vietyjen palvelujen kohdalla ja ikäihmisten yksinäisyyden vähentämiseksi tulee jatkaa. On myös edelleen nähtävissä, että meillä on liian huonokuntoisia vanhuksia kotona asumassa. Harmillisesti nykyhallituksen politiikka ei lähde korjaamaan olemassa olevia epäkohtia, vaan päinvastoin vie pohjaa pois aiemmiltakin edistysaskeleilta.

Hallitus aikoo nyt laskea henkilöstön vähimmäismäärää tehostetussa palveluasumisessa 0,5:sta 0,4:ään. Vanhustenhoivan tilanne on kaikilla tiedossa: hoitavia käsipareja on jo nyt liian vähän. Hoitajien jaksaminen on nykyiselläänkin koetuksella. Hallitus tarjoaa mitoituksen laskemiselle kaksi perustetta. Ensimmäinen niistä on vielä jollain tavalla ymmärrettävä kaikkiin leikkauksiin sopiva yleisperustelu: huono taloustilanne. Huolen taloudesta jaamme kaikki.

Toinen perustelu on se, että henkilöstömitoitus on pelkkä numero, joka ei takaa hyvää hoitoa. Tätä vasten on erikoista, että hallitus keskittyy pelaamaan numeroilla ja sitä kautta tosiasiassa vähentää hoitajamäärää. Perustelu olisi jollain tavalla ymmärrettävä, jos hallitus luopuisi hoitajamitoituksesta kokonaan. Sekään tuskin veisi tilannetta huonommaksi kuin nyt tehtävä henkilömitoituksen laskeminen.

Hallituksen eläkeläisten toimeentuloon ja palveluihin kohdistuva leikkauspaketti on niin laaja, ettei sen yhteisvaikutuksia ihmisten arkeen voida edes tarkasti arvioida. Jotkut linjauksensa hallitus on itsekin myöntänyt epäoikeudenmukaisiksi ja joitain päätöksiä on jo peruttu. Tähän peruttujen päätösten ketjuun on ehdottomasti liitettävä seuraavaksi hallituksen eläkeläisiin kohdistuva täysin kestämätön leikkauspaketti.