Katja Taimela

Hyvät ystävät, arvoisa vappujuhlaväki!
Olemme saaneet nauttia lämpimistä kevätpäivistä ja havainnot luonnon heräämisestä pitkän talven jälkeen lisääntyvät päivä päivältä. On aika juhlistaa kevättä.
Vappu on myös työn ja työläisten juhla. Tämän teeman suhteen olemme viettäneet jo useamman vapun hieman synkemmissä merkeissä, mutta nyt kevään valo loistaa myös työllisyyden kannalta. Tulevaisuuden näkymät ovat myös taloudessa varovaisen optimistisia, vaikka taivas ei olekaan täysin pilvetön.
Kevään eduskuntavaalit ovat puhuttaneet paljon ja vaalitulos säteilee vielä moneen asiaan. Maalle ollaan nyt kasaamassa uutta hallitusta, jonka työtä vaalitulos määrittää. Moniselitteinen ja vaikeaselkoinen vaalitulos sisältää yhden selkeän viestin: kansa on vaatinut muutosta politiikkaan.

Mitä pitäisi ajatella, kun työuran kääntyessä viimeiselle vuosikymmenelle oma osaaminen ei ole enää työnantajan mielestä tarpeen tai kun tehostamisvaatimukset ajavat toiset työttömiksi ja toiset ylityöllistetyiksi? Tai kun yritys on päättänyt siirtyä maahan, jossa työtä pystyy teettämään polkuhinnalla? Miten tulisi suhtautua siihen, että maailma kohtelee ikänsä kovaa ruumiillista työtä tehnyttä, kuin tarpeetonta hylkiötä?
Nämä ovat liian tuttuja tarinoita kohtaamisista ihmisten kanssa. Tämä kaikki on taustalla, kun puhutaan työelämän murroksesta. Meillä on valtavasti ammatteja, joiden työpanoksista kukaan ei ole enää valmis maksamaan. Vuosikymmenten aikana hankittu osaaminen tuntuu menettäneensä arvonsa aivan yhtäkkiä. Sama kohtalo koskettaa niin duunareita kuin monia pienyrittäjiäkin. Tästä kaikesta kumpuaa suuri määrä vihaa ja katkeruutta, kun elämältä vedetään pohja pois.