Katja Taimela

Ikäihmisten hoidosta käyty keskustelu on avannut monen silmät. Vaikka kenellekään ei varmasti tullut yllätyksenä, että hoivapalveluissa on ongelmia, nyt paljastuneiden epäkohtien raadollisuus ja laajuus ja hoivan laadusta tinkiminen toimintatapana kuitenkin yllättivät.

Olen saanut asian tiimoilta valtavasti yhteydenottoja. Ne kertovat hyvistä hoivakodeista, joissa palvelu pelaa ja hoitajilla on aikaa riittävästi vaikkapa lehtien lukemiseen tai asiakkaiden kanssa ulkoiluun varsinaisen hoitotyön lisäksi. Valitettavasti valtaosa viesteistä kertoo toisenlaisesta todellisuudesta. On yksiköitä, joissa ruokailujen järjestäminen alkaa olla omaisten varassa. Myös hoitajat ovat kovilla. Eräs viesti kertoo, että hoitotyötä kutsumusammattinaan pitänyt henkilö joutui vaihtamaan alaa, kun ei jaksanut riittämättömyyden tunnetta kotipalvelukentässä.

Yhteiskunnan teknologisen kehityksen vauhti on näinä päivinä huimaa. Tuo kehitys pohjaa monilta osin digitalisaatioon, joka mahdollistaa uudenlaisen yritystoiminnan ja uusia tapoja toimia. Tavalliselle kansalaiselle tämä näkyy usein siinä, että tutut palvelut siirtyvät verkkoon. Samalla henkilökohtaiset asiointimahdollisuudet heikkenevät ja palvelut karkaavat kauas.

Digitaalinen osattomuus tarkoittaa sitä, että henkilö ei pysty käyttämään niitä kaikkia digitaalisia palveluita, mitä yhteiskunnassa täysivaltaisena kansalaisena toimiminen nykyään edellyttää. Se voi tarkoittaa koulutuspalveluita, julkisia palveluita tai välttämättömiä yksityisiä palveluita, kuten verkkopankkia.