Katja Taimela

Yksinäisyys on noussut julkisuuteen ja poliittiseen keskusteluun voimakkaasti viime aikoina. Yksinäisyys ilmentyy erilaisissa muodoissa ja se on viime kädessä hyvin yksilöllinen kokemus. Suomen 2,6 miljoonasta asuntokunnasta yli miljoona on yksinasuvia. Yli 65-vuotiaista yksin asuu peräti 70 prosenttia.

Erään tutkimuksen mukaan yksinäisyys on yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi ja kolme kertaa vaarallisempaa kuin ylipaino. Tämän seikan ymmärtämisen myötä yksinäisyys on tunnustettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi syyskuussa raportin, johon on koottu ensimmäistä kertaa Suomessa yksin asuvien elinoloja, terveyttä ja elintapoja, sosiaalisia suhteita ja elämänlaatua ja palvelujen käyttöä koskevaa tietoa. Onkin tärkeää, että seuraavaa hallitusohjelmaa koottaessa, tämä tutkimustieto huomioidaan ja sen myötä lähdetään aktiivisesti toimenpiteisiin yksin asuvien aseman parantamiseksi.

Keskustelu harmaasta taloudesta on vilkastunut viime aikoina toinen toistaan räikeämpien tapausten tultua julki. Viimeksi paljastui suuryritysten laajamittainen veronkierto Luxenburgin kautta. Joukossa oli suomalaisiakin yrityksiä, kuten SRV, jonka hallituksen puheenjohtajana toimii myös Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Ilpo Kokkila.

Harmaasta taloudesta tuleekin useimmille mieleen moraaliton suuryritys, joka hyväksikäyttää tavallisia ihmisiä. Harmaa talous on kuitenkin paljon lähempänä meitä. Se esiintyy arjessamme pienissä teoissa. Pimeät työsuhteet ja kuitittomat palveluiden tai tuotteiden ostot ovat lopulta osa sitä yhtä ja samaa ongelmaa kuin laajamittainen veronkierto.